Vanhalla ajalla, ennen kuin joulua ruvettiin viettämään 25. joulukuuta, loppiaista pidettiin Jeesuksen syntymäjuhlana. Sittemmin 6. tammikuuta oli - kuten on yhä itäisessä kristikunnassa - Jeesuksen kastejuhlan merkkipäivä. Myös Jeesuksen ensimmäisen ihmeteon hämmästely, miten vesi muuttui viiniksi Kaanan häissä, sopi tähän päivään. Se korosti Herran ilmestymistä ja ainutlaatuisuutta.

Läntisessä kristikunnassa päivä on kuitenkin keskiajalta lähtien omistettu itämaan tietäjille (Matt. 2: 1-12).

Uuden testamentin alkutekstissä itämaan tietäjistä käytetään vierasperäistä nimitystä ”maagit”. Sen myötä tietäjien kotimaaksi miellettiin Persia, sillä maagi oli zarathustralaisten pappien ammattinimike. Niinpä heidät kuvattiin Jeesuksen syntymäkirkon mosaiikkifreskoihin persialaispappien juhla-asuissa. Kun persialaissoturit valloitusinnossaan hävittivät kaikki muut kirkot Pyhästä maasta vuonna 614, Jeesuksen syntymäkirkko Betlehemissä säästyi tuholta, sillä siellä oli heidän pappiensa kuvia. Silloinhan paikan täytyi olla pyhä!

Itämaan tietäjiä koskeva kertomusaineisto on ajan myötä rikastunut. Jo kirkkoisä Tertullianus arveli, että tietäjät olisivat olleet kuninkaita. Tämän hän luki Vanhasta testamentista, jossa puhutaan kuninkaiden kumarruksesta Herran valitun edessä (mm. Jes. 60: 1-6 ja Psalmi 72: 9-11).

Kirkkoisä Origenes päätteli, että tietäjiä oli kolme, kuten lahjojakin. Varhaiselta keskiajalta lähtien heidän taustansa ja nimensäkin jo tiedettiin. Keski-ikäinen Melchior oli Nubian ja Arabian kuningas ja toi lahjaksi kultaa. Balthasar, nuorukainen Sabasta, toi suitsuketta. Taiteessa ihonväriltään mustaksi kuvattu Kaspar-vanhus toi puolestaan mirhaa. Lahjat symboloivat valtaa, pappeutta ja uhrikuolemaa, henkilöt tunnettuja maanosia ja vieraita kansoja.

Loppiaisen evankeliumitekstissä mainitaan opastähti, joka johdatti tietäjät julman ja ovelan Herodes Suuren aikana ensin Jerusalemiin ja sitten Betlehemiin. Taustalla saattaa olla muistikuvia Jupiterin ja Saturnuksen näkymisestä lähes päällekkäisinä Kalojen tähtikuviossa vuonna 7 eaa. Tuollainen tähti ei kuitenkaan vaeltele. Tämän takia kyseessä on kansanomainen ihmekertomus, joka ”opastähtenämme” korostaa Jeesuksen kirkkautta.

emerituspiispa Wille Riekkinen

(julkaistu 31.12.2014)